tiistai 26. maaliskuuta 2019

6 X MIKSI FITNESS?

1) Haluan elää urheilijan elämää. Olen aina ihaillut urheilijoita, etenkin kilpaurheilijoita. Oon monta kertaa varmaan täällä tai aikoinaan Let's Go-blogissa kertonut tarinaa siitä, miten muistan Isäni joskus kertoneeni uimahallin ohi ajaessamme, että kilpauimarit treenaa ensimmäisen kerran päivästä aamulla kuudelta jo hallilla. En todellakaan tiedä miksi tämä lause jäi elämään miulla mieleen, mutta edelleen muistan sen hetken, ja mietin silloin, että hitto miten siistiä. Harrastin silloin itse kilpauintia, mutta se ei ikinä tuntunut täysin "miun jutulta". Ensimmäisiä kertoja, kun sain kosketusta fitnesslajeihin blogien kautta joskus 2012, ajattelin heti, että hitto miten siistiltä touhulta toi vaikuttaa! Tuota minäkin haluan tehdä! Ruvettiin treenaamaan salilla Samulin kanssa joskus 2011-2012 välisenä aikana, ja jotenkin sen vaan lähti siitä. Halusin elää urheilijan elämää, treenata kuin fitnessurheilija, ja kilpailla joskus fitneksessä. Tämä touhu ei todellakaan ollut minulle itsestäänselvää ja helppoa alusta saakka, vaan on vaatinut paljon opettelua ja pään hakkaamista seinään. Pidin fitnessurheilua silti niin ihailtavana hommana, ja unelmoin siitä, että joskus pystyn vielä itsekin tuohon. Ei se aamukuudelta treenaaminen koskaan ole ollut ehkä niin glamoröösiä kuin silloin ajattelin, mutta jotain tässä omien urheilullisten tavotteiden hakemisessa ja saavuttamisessa vaan on! Olen ylpeä siitä kehityksestä, minkä olen tehnyt sieltä aloituksesta lähtien, ja siitä, että olen pikku hiljaa kasvanut urheilijaksi.


Käy tsekkaamassa myös tuorein video Tubesta: Pakara/takareisi-treeni

2) Olen kiinnostunut ja innostunut fitnesslajeista. Seuraan kisaajia ja järjestettäviä kisoja intohimoisesti. Olen yksinkertaisesti vain kiinnostunut tästä lajista, ja olen tosi iloinen ja onnellinen siitä suunnasta, mihin tämä laji on menossa. Vaikka en itse enää kilpailisikaan, seuraisin silti kisoja, ja ehkä haluaisin toimia edelleen jollain tapaa lajin parissa. Olisiko se sitten hakeutumista tuomaritoimintaan tai jotain vastaavaa, en tiedä vielä. Haluan pysyä myös perässä lajin sääntömuutoksista ja suuntauksista. Esimerkiksi bikini fitness on lajina kehittynyt hurjasti eteenpäin mielestäni parempaan suuntaan, ja haluan itse myös seurata lajin kehittymistä eteenpäin.

3) Haluan kisata ja kehittyä kisaajana. Tämä on aika yksinkertaista. Haluan vielä kisata. Nyt syksyllä aion kisata bikini fitneksessä, mutta tavallaan semmoisena lopullisena tavoitteena olen myös miettinyt kilpailevani ehkä jonakin päivänä vielä body fitneksessä. Mutta pidän sitä vasta muutamien vuosien päässä olevana tavoitteena. Saattaa toki olla, että jossain vaiheessa päätän lopettavani, mutta toisaalta näkisin itseni kisaavan vielä esimerkiksi mahdollisten lasten saamistenkin jälkeen joidenkin vuosien päästä. En kisaa siksi, että muut tekee tätä, tai miun olisi pakko voittaa. En kisaa, koska saisin sillä nimeä itselleni tai seuraajia somessa. Kisaan sen vuoksi, että haluan. Koska se on miusta aivan helvetin siistiä. Totta kai hyvät sijat ovat tavoitteena saavuttaa jonakin päivänä, mutta tässä lajissa voittamisessa tai pärjäämisessä ei ole kyse vain siitä, että tekee itse kaikkensa, tai vastaavasti ettei tekisi. Vaikka tekisit kaikkesi kisaajana, siellä saattaa silti olla vain joku parempi. Tai useampia parempia kisaajia. Jos pitää voittamista ainoana motivoivana tekijänä kisaamisessa, voi touhu tässä lajissa loppua aika lyhyeen.

4) Tämä laji ei ole kaikille. Se, että pystyy tekemään jotain sellaista, mihin kaikki eivät pysty, eikä tarvitsekaan, on aika hemmetin siisti tunne välillä. Se myös omalla tavallaan motivoi. Väitän, että tämä syy motivoi myös joihinkin muihin vähän "äärimmäisempiin" juttuihin. Armeijan erikoisjoukkoihin hakeudutaan varmasti osittain siitä syystä, että kaikki eivät sinne pääse, tai siellä pärjää. Extremeurheilua harrastetaan, koska kaikki eivät siihen pysty. Sama homma myös fitnesskisaamisessa. Tämä laji vaatii todella kurinalaista tekemistä dieetin ulkopuolellakin, ja dieetti taas on jo niin oma lukunsa. Se, että kunto kiristellään normaalipainosta todella alhaiseen rasvaprosenttiin, treenataan kovaa, syödään kurinalaisesti ja välillä mennään jopa vähän sen harmaan kiven läpi, on vaan semmoista mihin kaikista ei ole. Joskus se antaa vähän lisäboostia tekemiseen. Tämä ei saa olla myöskään ainoa motivaattori harrastaa fitnesslajeja, mutta onhan se vaan siistiä tietää tekevänsä jotain, mihin kaikista ei ole.

5) Uskon olevani tässä hyvä. Siitäkin huolimatta, etten ole pärjännyt, uskon omiin mahdollisuuksiini. En välttämättä ajattele sitä niin, että "tulen voittamaan", mutta uskon, että kun pääsen hyvään kisakuntoon, olen hyvä kisaaja ja minulla on mahdollisuuksia myös pärjätä. Toisinsanoen, uskon itseeni. Vaikka minulle on monta kertaa sanottu vaikka mitä siitä, miten en sovi tähän lajiin, en osaa treenata tarpeeksi kovaa, olen surkea kisaaja, koska en ole päässyt tarpeeksi kireään kuntoon tai mitä tahansa. Uskon silti itseeni ja omaan tekemiseeni. En jokaisessa hetkessä, mutta sekin motivoi tekemään seuraavan kerran vähän paremmin. En myöskään usko olevani erityisen hyvä missään muussa lajissa. Ei minusta ole oikein kilpailemaan enää missään muussa urheilulajissa.



6) Huonojen ja epämotivoituneiden päivienkin aikana haluan tehdä tätä. Vaikka olen epäonnistunut. Vaikka olen ollut aivan saakelin väsynyt, nälkäinen, ja miettinyt ettei tässä ole mitään järkeä. Vaikka olen kertoja toisensa jälkeen miettinyt, että nyt lyön hanskat tiskiin. Olen edelleen tässä. Suunnittelen edelleen seuraavia kisoja, kisojen lookkeja, poseerausta, treenejä ja mietin suunnitelmaa miten pääsen tavoitteeseen. Odotan innolla jokaista kertaa, kun näen valmentajaani, koska tiedän, että taas otetaan askelia eteenpäin. Vaikka väsyneenä ja kettuuntuneena menen salille, eikä se treenaaminen kiinnosta paskaakaan siinä hetkessä, menen sinne silti, ja olen todennäköisesti todella hyvällä fiiliksellä treenin jälkeen. Tai vaikka en olisi, niin silti menen sinne vielä seuraavankin kerran. Jotenkin tämä laji on vaan sulautunut osaksi omaa elämää, enkä enää osaisi elää ilman omia rutiineja. Se ei tarkoita sitä, ettenkö voisi syödä ilman punnitsemista tai ruokavaakaa, tai treenata ilman tarkkaa ohjelmaa. Vaan vaikka en olisi menossa kisaamaan, söisin silti todennäköisesti samoja ruokia, kävisin salilla, ja seuraisin kisoja ja lajia. Tää on vaan miun juttu!

Hyvä kysymys tähän onkin, suosittelisinko kisaamista tai fitnesslajeja jollekin? Vastaus on en. Jos kisaamista pitää suositella, tämä homma ei ehkä ole sinua varten. Olen sitä mieltä, että jos kisaamaan haluaa lähteä, pitää siihen olla vähän hullun kiiltoa silmissä, ja valmius tehdä tätä, vaikka iso osa siun lähipiiristä pitäisikin siun toimintaa vähän hulluna. Koska kyllä, alussa ja ekaa dieettiä vetäessä suurin osa miun läheisistä kyllä tavallaan tsemppasi, mutta enemmän jouduin selittämään muille sitä, onko tässä mitään järkeä. Ja vastaus on, ei todellakaan ole. Mutta tarvitseeko kaikessa olla järkeä? Tätä hommaa ei kannata lähteä, jos tähän hommaan ei ole sitä sisäistä paloa, ja kisaaminen ei innosta. Minä en oikeastaan osaa täysin tyhjentävästi vastata siihen kysymykseen, että mitä minä tästä kisaamisesta tai harrastamisesta saan. Koska ei siihen kysymykseen pysty tyhjentävästi vastaamaan. Tässä lajissa vaan on sitä jotain minulle!

3 kommenttia:

  1. Tosi hyvä kirjoitus Minni, komppaan ihan satasella ja pystyn erittäin helposti allekirjoittamaan tosi monta kohtaa niin pikajuoksijana kuin kartanlukijana ralleissa.
    Se on vaan on niin penteleen hienoa kiusata itseään treeneissä -ja nauttia oikeasti siitä.
    Kisasuorituksissa taas on ihan oma viehätyksensä, niitä tunteita ja fiiliksiä on äärimmäisen vaikea kuvailla, mutta on se niin siistiä hommaa että! Just niin kuin kuvailit!
    Kouluarvosana 10+

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ja kilpaurheilun monia puolia on niin hankala yrittää järjellisesti selittää edes, koska se herättää niin monia tunteita sekä negatiivisessa että positiivisessa mielessä, että välillä itsekin miettii, että täähän on aivan järjenvastaista toimintaa! Mutta sen syyn "miksi tätä tehdään" ymmärtää monesti toinen kilpaurheilija, tai tyyppi joka tekee täydellä intohimolla jotain hommaa!

      Poista
    2. So true! Ne ketkä saavat kicksinsä katsomalla kuinka lateksimaali kuivuu tai onko karkkipussissa miten monta millaista karkkia, eivät voi ikinä ymmärtää urheilijoita. Sanonta:"Live your life -be fucking brave" on aika osuva..

      Poista

Jäikö ajatuksia? Pistä kommenttiin :)